Johdanto

Jokaisella meistä on lapsuudesta tuttuja satuja, jotka heräävät eloon mielikuvituksessamme vielä aikuisenakin. Tällaisia satumaisia tarinoita ja fantasiamaailmaa eletään uudelleen tuiki tuntemattoman, suomalaisen sadun myötä. Voimmeko me aikuisinakin kulkea äänettömästi sadun polkuja? Kyllä voimme, varsinkin kun satu muuttuu mielekkääksi. Hyppää mukaan ja eläydy satubalettiin, ”Taikalampun taikaan”.

Tarina

Olipa kerran pieni tyttö nimeltään Anni. Hänen äitinsä oli suuri balettitanssija ja Anni oli aina ihaillut äitiään: tämän keveyttä, suloa ja kaunista liikekieltä. Eräänä päivänä äiti menehtyi ja jätti jälkeensä vain vanhan, pölyisen taikalampun. Lampussa asui keijukainen, joka pystyi toteuttamaan kolme toivetta. Anni pyyhkäisi lampun pölystä, ja kuin ihmeen kaupalla se alkoi säkenöidä ja tanssia, ja sieltä tuli ulos suuri, heleän punainen keijukainen.

Ensimmäisenä toivomuksenaan Anni pyysi, että hän saisi äitinsä takaisin. Mutta keijukainen pudisti päätään sanoen, ”Valitettavasti en voi herättää kuolleita henkiin.” Kuultuaan tämän, Anni vaipui syvään suruun ja päätti tehdä toisen toiveen: ”Haluaisin tanssia niin kauniisti kuin äitini.”

Keijukainen hymyili lempeästi. Hän nosti kätensä ja sanoi loitsun. Yhtäkkiä Annin jalat tuntuivat kevyiltä ja ilmavilta. Hän nousi ja alkoi tanssia niin suloisesti ja kepeästi, että keijukainenkin taputti innostuneena. Annista tuntui, että hän olisi lentänyt.

Kolmantena ja viimeisenä toiveenaan Anni sanoi: ”Haluaisin tanssia kaikki elämäni päivät ja jakaa tanssin iloa muiden ihmisten kanssa.” Keijukainen nyökkäsi ja sanoi viimeisen loitsun, minkä jälkeen hän palasi lamppuun ja katosi. Taika oli täytetty.

Yhteenveto

Tämä satu opettaa meitä, ettei menneisyyttä voida muuttaa, mutta voimme itse vaikuttaa tulevaisuuteemme valinnoillamme. Anni päätti jakaa tanssin iloa muiden kanssa, eikä jäänyt vain suremaan menetystään. Hän opetti meitä myös arvostamaan lahjoja, jotka jo meillä on.

”Taikalampun taika” on satu, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan kertoo surusta, rohkeudesta, unelmista ja elämän kauneudesta. Se on satu, joka muistuttaa meitä aikuisiakin siitä tärkeästä viestistä: onnellisuuden avaimet ovat jo omissa käsissämme – meidän on vain uskallettava käyttää niitä.