Lumikki ja seitsemän kääpiötä
Kauan sitten eräässä kaukaisessa metsässä asui kaunis prinsessa nimeltä Lumikki. Lumikki oli äärettömän kaunis nuori nainen, jonka iho oli lumensininen ja hiukset kuin mustaa eebenpuuta. Hänen kauneutensa oli niin suuri, että kaikki, jotka hänet näkivät, jäivät lumoutuneina seuraamaan hänen jokaista liikettään.
Eräänä päivänä Lumikin äitipuoli, ilkeä kuningatar, päätti päästä eroon Lumikista, sillä hän tiesi Lumikin olevan maailman kaunein nainen ja koki itsensä uhatuksi. Kuningatar kutsui luokseen pahan noitataran, joka loihti Lumikille myrkytetyn omenan. Lumikki söi omenasta ja vaipui syvään uneen.
Onneksi eräänä päivänä metsän läpi kulki seitsemän kääpiötä, jotka löysivät Lumikin nukkumasta metsän keskellä. He herättivät Lumikin ja kuullessaan tämän tarinan, päättivät ottaa Lumikin luokseen asumaan. Seitsemän kääpiön luona Lumikki sai turvapaikan ja sai työskennellä heidän kanssaan.
Päivät kuluivat ja Lumikki ja kääpiöt elivät onnellisina yhdessä metsän keskellä. Kuningatar, joka oli saanut tietää Lumikin olevan yhä elossa, päätti itse mennä metsään ja pukeutua vanhaksi myyjärouvaksi. Hän meni seitsemän kääpiön luo ja tarjosi Lumikille taikapeiliä. Lumikki kuitenkin tunnisti ilkeän kuningattaren ja kieltäytyi peilistä.
Kun kuningatar näki, että Lumikki oli yhä elossa ja asui seitsemän kääpiön luona, hän suuttui ja päätti käyttää viimeisen oljenkorrensa. Hän loihti itselleen myrkytetyn omenan ja meni taas kääpiöiden luokse. Tällä kertaa hän tarjosi Lumikille omenaa, ja Lumikki otti sen vastaan. Hän puraisi omenasta ja vaipui jälleen syvään uneen.
Kääpiöt tulivat paikalle ja saivat kuningattaren tunnustamaan, mitä oli tehnyt. He onnistuivat pelastamaan Lumikin suudelmalla, joka herätti Lumikin kuin ihmeen kaupalla. Lumikki ja seitsemän kääpiötä asuivat sen jälkeen onnellisina yhdessä loppuelämänsä, eikä paha kuningatar enää häirinnyt heitä.
Kaikki saivat opetuksen siitä, että kauneus on vain pinnallista ja oikea kauneus löytyy sydämestä. Lumikki ja seitsemän kääpiötä elivät onnellisina elämänsä loppuun asti, ja heistä kerrottiin satuina vielä pitkään. Joskus kauneus voi olla vaarallista, mutta hyvyys ja ystävyys voittavat aina lopulta.
Lumikki-sadun historia ja muunnelmat
Lumikki (saksaksi Schneewittchen) on saksalainen kansansatu. Sen nykyisin tunnetuimman version julkaisivat Grimmin veljekset vuoden 1857 satukokoelmassaan, ja Walt Disney sovitti sen suosituksi kokoillan animaatioelokuvaksi Lumikki ja seitsemän kääpiötä vuonna 1937.
Lumikkia on kerrottu erilaisina muunnelmina Euroopassa ja muuallakin maailmassa. Samankaltainen satu julkaistiin nimellä ”Nuori orja” Giambattista Basilen kokoelmassa 1634–1636 ja nimellä ”Richilde” Johann Karl August Musäusin kokoelmassa 1782–1786. Kaikkiaan Lumikista on tunnistettu yli 400 muunnelmaa. Ne eroavat muun muassa siinä, miten Lumikki yritetään surmata ja ovatko hänen ystävänsä metsässä kääpiöitä vai esimerkiksi eläimiä, vanhoja naisia tai varkaita. Ennen 1800-luvun alkua julkaistuissa versioissa pahantekijä on Lumikin oikea äiti eikä äitipuoli.
Grimmin ja Disneyn erot
Grimmin versiossa Lumikki herää henkiin, kun hänen lasiarkkuaan kannetaan ja kurkkuun juuttunut omenanpala irtoaa. Disneyn elokuvassa prinssi herättää hänet suudelmalla, eikä elokuvassa ole Grimmin sadun ankaraa rangaistusta äitipuolelle.
Sadun nykyisin tunnetuimman version julkaisivat Grimmin veljekset vuoden 1857 satukokoelmassaan, ja Walt Disneyn piirroselokuva Lumikki ja seitsemän kääpiötä valmistui vuonna 1937.
Miksi kääpiöt työskentelevät kaivoksessa?
Kaivoksissa työskentelevät kääpiöt esiintyvät useissa muissakin kansansaduissa. Taustalla on todennäköisesti se, että entisaikaan kaivoksissa käytettiin usein lapsityövoimaa, koska lapset mahtuivat ryömimään ahtaissa käytävissä. Raskas työ ja huono ravinto saattoivat jättää lapsuudesta asti kaivoksissa työskennelleet pienikasvuisiksi.
Oliko Lumikki todellinen henkilö?
Saksalainen farmaseutti Karlheinz Bartels esitti vuonna 1986 teorian, jonka mukaan Lumikin esikuva olisi ollut Lohr am Mainissa vuonna 1729 syntynyt Maria Sophia von Erthal. Lohrin linnassa on yhä 1700-luvulla valmistettu, 160 senttimetrin korkuinen ”aina toden kertova” peili, jota on pidetty sadun taikapeilin mahdollisena esikuvana. Teorian mukaan kääpiöt olisivat työskennelleet Bieberin kaivoksissa noin 35 kilometrin päässä Lohrista, ja Lumikin oletettu pakotie on nykyään viitoitettu.
