Tuhkimo on tunnettu kansansatu epäoikeudenmukaisuudesta, sisarkateudesta ja hyvän palkitsemisesta. Eri muunnelmineen se on todennäköisesti maailman tunnetuin ja suosituin satu. Moni muistaa Tuhkimon Disneyn elokuvasta, kurpitsavaunuista ja lasikengästä – mutta tiesitkö, että sadusta on kymmeniä erilaisia versioita ja että varhaisin niistä on peräisin Kiinasta yli tuhannen vuoden takaa? Tässä artikkelissa kerromme Tuhkimon tarinan, sen historian ja sen, miten eri versiot eroavat toisistaan.

Tuhkimon tarina lyhyesti

Tunnetuin versio Tuhkimosta on ranskalaisen Charles Perrault’n vuonna 1697 kirjoittama. Siinä tyttö jää äitinsä kuoleman jälkeen asumaan äitipuolensa ja kahden sisarpuolensa kanssa. Äitipuoli antaa hänelle kutsumanimen Tuhkimo, ja siitä lähtien tyttö joutuu tekemään talon kaikki kotityöt.

Kun valtakunnan prinssi järjestää juhlat, Tuhkimon luo saapuu hyvä haltijatar. Hän taikoo Tuhkimon ryysyjen tilalle kauniin tanssiaismekon, muuttaa kurpitsan hienoiksi vaunuiksi, kuusi hiirtä hevosiksi, rotan ajuriksi ja kuusi sisiliskoa lakeijoiksi. Juhlissa Tuhkimo saa prinssin huomion, mutta taika raukeaa keskiyöllä. Kiiruhtaessaan pois Tuhkimo pudottaa lasikenkänsä.

Prinssi päättää löytää hänet hurmanneen tytön ja kokeilee lasikenkää jokaiselle valtakunnan neidolle. Sisarpuolet yrittävät sovittaa kenkää epäonnistuen, mutta Tuhkimolle se sopii täydellisesti. Näin hän todistaa henkilöllisyytensä, ja prinssi lupaa ottaa hänet puolisokseen. Perrault’n versiossa Tuhkimo antaa sisarpuolilleen anteeksi, ja hekin pääsevät lopulta naimisiin hovimiesten kanssa.

Sadun pitkä historia

Varhaisin kirjallinen Tuhkimo-tarina on peräisin Kiinasta 800-luvulta, Tang-dynastian ajalta. Länsimaissa satu ilmestyi painettuna ensimmäisen kerran Giambattista Basilen satukokoelmassa Pentamerone vuonna 1634, jossa tarinan ja päähenkilön nimenä oli Tuhkakissa (La Gatta Cenerentola). Skotlannissa tunnettiin jo 1500-luvulla sitä muistuttava satu Rashin Coatie.

Nykyisin satu tunnetaan etupäässä kahtena muunnelmana: Perrault’n ranskalaisena Cendrillonina vuodelta 1697 ja Grimmin veljesten saksalaisena Aschenputtelina 1810-luvulta. Myös Sakari Topelius kirjoitti sadusta oman versionsa. Eräissä skandinaavisissa muunnelmissa päähenkilö, Tuhkimus, on poika, joka saa prinsessan puolisokseen.

Perrault vai Grimm – mitä eroa?

Perrault’n versiossa päähenkilö on huomattavasti passiivisempi kuin Grimmin sadussa. Perrault’n Tuhkimo valitsee itse keittiön lämpimän tuhkakasan lepopaikakseen, kun taas Grimmin versiossa hänet pakotetaan nukkumaan siinä. Perrault’n sadussa haltijatarkummi toivoo Tuhkimon menevän tanssiaisiin, mutta Grimmin Tuhkimo pyytää itse äitipuoleltaan lupaa useita kertoja ja suorittaa mahdottomilta tuntuvia tehtäviä.

Grimmin versiossa ei ole lainkaan haltijatarkummia. Sen sijaan Tuhkimon isä tuo markkinoilta lahjoja: sisarpuolet saavat kalliita vaatteita ja koruja, Tuhkimo vain pähkinäpuun oksan. Hän istuttaa oksan äitinsä haudalle ja kastelee sitä kyynelillään, kunnes siitä kasvaa suuri puu. Puuhun pesänsä tehneet linnut heittävät hänelle kultaisen ja hopeisen juhlapuvun ja tanssiaiskengät. Grimmin versiossa sisarpuolia myös rangaistaan ankarasti, kun taas Perrault’n Tuhkimo antaa anteeksi.

Topeliuksen versiossa sisaret Barbra ja Superba sekä palvelijatar Trilla saavat pitkät linnunkynnet. Haltijatarkummi Keristane aikoi muuttaa heidät linnuiksi, mutta Tuhkimo rukoili heidän puolestaan, ja kesken jääneestä loitsusta jäivät muistoksi ikuiset kynnet.

Miksi kenkä on lasinen?

Lasikenkä on Perrault’n oma keksintö: muissa versioissa kenkä on tehty milloin mistäkin, mutta ei koskaan lasista. Grimmin sadussa kengät ovat kahtena ensimmäisenä iltana hopealla kirjailtua silkkiä ja kolmantena puhdasta kultaa. Usein on väitetty, että lasikenkä perustuisi väärinkäsitykseen, koska ranskan lasia tarkoittava sana verre äännetään samoin kuin turkista tarkoittava vanha sana vair. Psykologi Bruno Bettelheim kuitenkin arveli, että Perrault valitsi lasin tarkoituksella: lasi ei veny, joten oikea omistaja voitiin tunnistaa varmimmin.

Lasikenkä vaikutti myös tarinan kulkuun. Monissa varhaisemmissa versioissa ja myöhemmin Grimmin sadussa sisarpuolet yrittävät väkisin saada jalkansa mahtumaan kenkään, ja linnut paljastavat huijauksen laulullaan prinssille. Jos kenkä olisi lasia, huijaus olisi näkynyt heti – siksi Perrault’n versiossa sisarpuolet vain toteavat pettyneinä, ettei kenkä mahdu heidän jalkaansa.

Tuhkimo näyttämöllä ja valkokankaalla

Gioachino Rossinin vuonna 1817 kantaesitetty ooppera La Cenerentola perustuu Perrault’n tarinaan, samoin Disneyn animaatioelokuva Tuhkimo, joka sai ensi-iltansa vuonna 1950. Richard Rodgers ja Oscar Hammerstein II tekivät sadusta televisiomusikaalin Cinderella, joka esitettiin suorana lähetyksenä 31. maaliskuuta 1957 pääosassa Julie Andrews. Helsingin Kaupunginteatterissa Tuhkimo-musikaali sai ensi-iltansa 3. huhtikuuta 2003.

Tuhkimo näkyy myös suomalaisessa arjessa: Helsingin Roihuvuoressa on Tuhkimontie ja sen varrella Leikkipuisto Tuhkimo, ja Dingon yksi suurimmista hiteistä on ”Levoton Tuhkimo” vuodelta 1984.

Lähteet

• Tuhkimo – Wikipedia