Alkusanat

Suomalaiset sadut ovat rikas osa kansallista identiteettiämme, joka juontaa juurensa menneisiin vuosisatoihin, kun muinaiset tarinat suusta suuhun ja sukupolvesta seuraavaan. Pohjoisessa, missä yöt ovat valoisia kesällä ja pimeitä talvella, tarinat ovat pitäneet meidät lämpiminä, jaaneet meidät yhdessä ja opettaneet meille elämän tärkeimpiä oppitunteja. Tässä on yksi näistä tarinoista. Tervetuloa tutustumaan satuumme ”Metsän sydämestä”.

Metsän sydämestä

Oli kerran pieni kylä, asettunut syvälle Suomen lumoavan metsän sydämeen. Kylässä asui ihmisperheitä, jotka elivät rauhassa metsän lahjoista. Eräänä päivänä, kylästä poistui pieni poika, Onni, mielessään ajatus löytää metsän suurin aarre.

Hän lähti matkaan ja kulki kauas. Hän kohtasi metsän olentoja – siipirikkoisen linnun, joka tarvitsi apua pesänsä rakentamisessa, ystävällisen ketun, joka oli eksynyt polultaan ja pelokkaan oravan, joka oli menettänyt talvivarastonsa. Onni auttoi heitä kaikkia. Hän rakensi linnulle pesän, johdatti ketun takaisin polulle ja keräsi oravalle talvivarastojaan.

Lopulta Onni kohtasi vanhan metsäntontun. Tonttu tunnusti hänen avuliaisuutensa ja hyväntahtoisuutensa ja paljasti, että metsän suurin aarre oli koko ajan ollut siellä. Se ei ollut kultaa tai jalokiviä, vaan ystävällisyys, yhteisöllisyys ja auttamisen ilo.

Onni palasi kotiin tietäen, että oli löytänyt metsän suurimman aarteen, mutta se ei ollut mitä hän oli aluksi etsinyt, vaan jotain paljon suurempaa ja arvokkaampaa. Hän oli löytänyt sydämensä metsästä.

Lopuksi

Metsän sydämestä – satu joka opettaa meille kaikille arvokasta oppia: todellinen aarre ei ole aineellisessa omaisuudessa, vaan ystävällisyydessä ja yhteisöllisyydessä. Suomalaisissa saduissa on kyse juuri näistä universaaleista teemoista, jotka resonoi jokaisessa meissä riippumatta siitä, missä olemme tai mistä tulemme. Vaikka satumme onkin suomalainen, sen sanoma koskettaa jokaista. Annetaan näiden tarinoiden elää ja opettaa meille sekä tuleville sukupolville.