Johdanto:

Kauan sitten eräässä pohjoisen maan kylässä oli lumoava Lumikuningatar, joka hallitsi lumisia metsiä ja jäisiä jokia. Häntä ylistettiin kauneudestaan ja voimastaan, mutta harva tiesi, että Lumikuningattarella oli myös lempeä sydän, joka välitti koko valtakunnastaan. Eräänä päivänä Lumikuningattarelta kuitenkin katosi taikasormus, joka oli hänen voimansa lähde.

Teksti:

Lumikuningatar etsi sormustaan valtakunnastaan, mutta turhaan. Hän lähetti sanan kaikkiin kylään ja kyliin, mutta kukaan ei ollut nähnyt sormusta. Lumikuningatar tiesi, että sormus oli pudonnut jonnekin lumisten vuorten huipuille, mutta sinne oli vaikea päästä ilman taianomaista voimaa. Hän päätti lähettää sanansa myös ihmisten maahan, toivoen, että joku rohkea löytäisi sormuksen ja palauttaisi sen Lumikuningattarelle.

Eräänä päivänä pikkutyttö Elsa löysi sormuksen metsästä, kun hän oli poimimassa marjoja äitinsä kanssa. Sormuksen loisto lumosi pikkutytön, mutta samalla hän tunsi myös sormuksen voiman ja tiesi sen kuuluvan Lumikuningattarelle. Elsa päätti paikata sormuksen ja palauttaa sen omistajalleen, vaikka matka lumisten vuorien huipuille pelotti häntä.

Matka oli pitkä ja vaarallinen, mutta Elsa ei antanut periksi. Hän taisteli jäisiä tuulia ja lumimyrskyjä vastaan, kunnes viimein saapui Lumikuningattaren linnaan. Lumikuningatar oli järkyttynyt ja iloinen saadessaan taikasormuksensa takaisin. ”Kiitos sinulle, rohkea Elsa”, hän sanoi liikutuksesta vapisten.

Yhteenvedo:

Lumikuningatar ja kadonnut sormus oli satu rohkeudesta ja anteliaisuudesta. Elsa osoitti, että vaikka polku voi olla vaikea ja vaarallinen, oikeamielisyys ja hyvyys voittavat lopulta. Lumikuningatar oppi, että voimaa mitataan enemmän sydämessä kuin taikasormuksessa, ja Elsa sai elinikäisen ystävän ja suojelijan Lumikuningattaresta. Koska pikkutytön rohkeudesta ja päättäväisyydestä tuli valtakunnassa tunnettu, Lumikuningattaresta tuli Lempeä Lumikuningatar, joka hallitsi yhtä voimakkaasti rakkaudella kuin jäisillä voimillaan.